Toimitilamme Villa Hietala, sijaitsee Isojärvellä, Koivuhaan kupeessa osoitteessa Laajalahdentie 83 A 67800 Kokkola.
Ykspihlajan aika 1874 – 1934
1874 kolme herrasmiestä saivat tuuman, että Ykspihlajaan tarvitaan hotelli ja ravintola höyrylaivamatkustajia varten. Siihen aikaan vielä höyrylaivat olivat tärkeitä kulkuvälineitä pitkien matkojen päähän. Höyrylaivalla matkustaminen ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin nykypäivän matkustaminen tarkkoine aikatauluineen, vaan höyrylaivan tulo satamaan saattoi tapahtua tänään tai vasta kolmen päivän kuluttua, mutta toki matkustajien piti olla paikalla kun laiva saapui, että ehti mukaan kun se taas lähti. (Ykspihlaja kirja Outi Airola, 2004)
Ykspihlajassa oli kauniit laajat hiekkarannat, satama oli vielä pieni, eikä ollut vielä tehtaitakaan. Rantaan oli varakkaat porvarit eli kauppiaat rakentaneet perheilleen kauniita kesähuviloita, ottaen mallia Venäjän ja eurooppalaisen muodin mukaisesti rakennetuista kauniista villoista. Lisäksi rannassa oli makasiineja ja muita ulkorakennuksia tavaran säilytykseen. Hotelli rakennettiin kaupungin omistamalle maalle. Kolme herrasmiestä olivat laittaneet rahansa, 3200 markkaa, yhteen, mutta se ei ihan riittänyt kaikkiin rakennuskustannuksiin ja siihen anottiin lisärahaa kaupungin sataman rahastosta. Kaupunki lunasti myöhemmin rakennuksen, vuonna 1881, ja siitä asti se on ollut kaupungin omistuksessa. Vuonna 1896 hotellirakennukseen rakennettiin komea kuisti.
Hotelli Hietalasta tuli heti menestys. Hotellin ravintola oli varsin hieno, ja siellä kävivät juhlimassa kaikki silmäätekevätkin, syötiin kaviaaria ja palanpainikkeeksi samppanja virtasi; rikkaat porvarit tulivat kaupungista vossikoilla pitämään hauskaa ystäviensä kanssa. Hotellin merkittävyydestä kertoo sekin, että sinne tuli Suomen ensimmäisiä puhelinlinjoja, Euroopan pohjoisin, vain vuotta myöhemmin kuin puhelin otettiin käyttöön Amerikassa. Puhelinlinja kulki Hietalasta kaupunkiin Raatihuoneelle. (Port of Kokkola, historia)
Juhlinta ja väkijuoman nauttiminen aiheutti myös pahennusta. Siitä kirjoiteltiin paljon lehdissä, ja väiteltiin myös edustajien kesken kaupungin valtuustossa. Kun Friisin veljekset, eli Pohjanpalot, olivat tulleet Kalajoelta, ja perustaneet Ykspihlajaan tehtaita, he alkoivat vaatia, että Hietala pitäisi muuttaa raittiusravintolaksi, koska se haittasi heidän tehtaidensa työntekijöiden työkuntoa, jos kävivät Hietalassa. Polemiikkia käytiin sekä ruotsinkielisessä Österbottningen lehdessä (joka oli vasta samana vuonna perustettu) että Kokkkola-lehdessä hyvinkin kiivaana vuoropuheluna. Johan Friis keksi ovelan keinon, ja osallistui itse tarjouskilpailuun siitä, kuka saa pyörittää ravintolaa Hietalassa kesäkaudella 1898 ja saikin viimein tahtonsa läpi ja Hotelli Hietalasta tuli raittiusravintola vuonna 1902. (Kokkola-lehti, 1898)
Ikävä kyllä Hotelli Hietalan suosiota oli laskenut jo se, että Kokkolaan, ja myös Ykspihlajaan rakennettiin rautatie 1886, ja höyrylaivojen matkustajamäärät romahtivat, ja alkoholin myynnin loppuminen ravintolassa oli lopun alkua. Raittiusravintola suljettiin 1912 kannattamattomana. (Kokkola-lehti, 1912)
Näihin aikoihin oli tullut valtiolta määräys, että kuntiin pitää perustaa suomenkielisiä kansakouluja, ja Ykspihlajaan oli perustettu Friisin veljesten toimesta yksityinen kansakoulu, ja koska se tarvitsi isommat tilat, siirrettiin koulu tyhjilleen jääneeseen Hietalan taloon 1913. Talon alakerrassa oli kolme pientä luokkaa ja yläkerrassa veistosali ja opettajattaren asunto. Kun vihdoin vuonna 1926 valmistui Ykspihlajaan uusi koulurakennus. (Kokkola.fi)
Maaliskuussa 1926 kaupungin rahatoimikamari vuokrasi Hietalan Yxpila Stevedoring Companylle. (Merkillinen meri Seija Johnson, 2011)
Isojärven aika 1934–2024
Hietalan talo, eli entinen Ykspihlajan kansakoulu, siirrettiin Isojärvelle kesällä 1934, vaikka vielä 1933 ehdotusta ei Kokkolan kaupunginhallituksessa hyväksytty (Keskipohjanmaa, 1934). Koivuhakaa ei ollut vielä rakennettu, vaan se oli keuhkotautisille erittäin terveellistä happea tuottavaa mäntymetsää. Vain Isojärvellä, nykyisen Koivuhaan kupeessa oli pari maatilaa ja 1926 rakennettu iso kunnalliskoti/vanhainkoti, ja kunnalliskodin viereen Hietala siirtyi, kunnalliskodin vähävaraisten keuhkosairaiden osastoksi. (Keskipohjanmaa, 1934.)
Kun Hietala oli keuhkoparantolana, ihmisillä oli tapana ohi pyöräillessään pidättää hengitystään, ettei tuberkuloosi tarttuisi. Siihen aikaan, kun se oli suuri ongelma, siitä varoiteltiin, että se tarttuu hyvin herkästi. Vielä nykyäänkin on vanhempia ihmisiä, joiden toinen vanhempi on ollut hoidettavana siellä, ja muistavat käyneensä vanhempaansa katsomassa. Ihmiset muistelevat, miten talon parvekkeella ja terassilla keuhkosairaat istuivat lepotuoleissa huovat jalkojen päällä lämmittämässä, ja hengittelivät terveellistä ilmaa. Silloin talo tunnettiin nimellä ”Valkoinen talo”.
Tuberkuloosin hoito kehittyi, ja taudin esiintyvyys väheni, ja vuonna 1967 ei keuhkoparantoloita enää tarvittu. Niihin aikoihin Kokkolassa, eräs rouva löysi Länsipuistosta Kokkolan keskustasta lumihankeen paleltuneen alkoholistimiehen, ja rouva ihmetteli, että eikö alkoholisteille Kokkolassa ole minkäänlaista yömajaa. Sen seurauksena perustettiin yhdistys, Ventuskartano ry, joka perusti tyhjilleen jääneeseen Hietalan taloon alkoholistimiehille yömajan, josta tuli myöhemmin Isojärven palvelutalo, jossa asui 11 miestä omissa huoneissaan. Toiminta talossa loppui Kokkolan kaupungin tekemän päätöksen takia 2010. Taloon olisi pitänyt tehdä kallis remontti ja siksi laskettiin, että kun asukkaat siirretään muualle säästetään 200 000 €. Talossa asuneet miehet olivat hyvin vihaisia, kun joutuivat lähtemään kodistaan, jossa olivat hyvin viihtyneet. Yksi asukkaista oli asunut talossa 42 vuotta, eli aika lailla alusta asti kun yömaja perustettiin. (Keskipohjanmaa, 2010)
Loppuaikoina Isojärven palvelutalon päihdetaustaiset miehet olivat jo vanhoja, ja pääosin elivät hyvin rauhallista elämää, eivätkä aiheuttaneet pahemmin häiriötä ympäristölle. Moni muistelee vielä henkilöitä jotka siinä asuivat, ja rouva joka miehensä kanssa asui talon yläkerrassa ja johti paikkaa, on vielä elossa. tosin jo hyvin iäkäs. Ihmiset muistelevat sitä aikaa, että talo oli hyvin pidetty kunnossa ja pihassa oli paljon kukkia. Asukkaat kaikki tekivät talon töitä omien kykyjensä mukaan, tekivät ruokaa, siivosivat ja hoitivat pihaa.
